On parempi huolehtia siitä, että se on vain käymässä. Sille on kuitenkin annettava aikaa, sitä ei kannata häätää pois. Suru lähtee, kun se on tehnyt tehtävänsä.
Kuolema on yksi elämän luonnollisimmista asioista. Siinä itsessään ei ole mitään pahaa. Se kutsuu surun kuitenkin kylään, koska kuolemaan liittyy aina luopumista. Meille suru tuli kylään eilen, kun saimme kuulla, että Jamez ei palaa enää. Se kuristaa, lamauttaa ja katkeroittaa, se tuntuu vatsassa ja ahdistaa.
Lemmikin kuolema on aina subjektiivinen kokemus. Jokainen kokee sen juuri niin isosti tai pienesti kuin kokee, sitä ei voi kukaan muu määrittää.
Suru on yksi tunne muiden joukossa, se kuuluu elämään. Jamezin poismenon myötä perheessä on keskusteltu surusta, kuolemasta ja inhottavilta tuntuvista tunteista. Se kasvattaa, pitkässä juoksussa se tekee hyvää ja jäsentää maailmaa taas uudella tavalla, vaikka nyt sitä on hyvin vaikea uskoa.
Suru on siitä ovela, että se kietoo ympärilleen ja saa maailman näyttämään mahdottomalta. Se ryöpyttää, horjuttaa ja laittaa asioita uuteen järjestykseen. Se ei välttämättä ole huono asia. Anna surun riehua, toivota se tervetulleeksi ja kutsu kylään. Kysy surulta mitä sinä oikein haluat.
Tällä kertaa minulta suru haluaa kolmea asiaa. Se haluaa muistuttaa kiitollisuudesta. Siitä kuinka ihan tavallinen tylsäkin arkipäivä on oikeasti täynnä pieniä ihmeitä, kun sitä oikein katselee. Se haluaa muistuttaa onnesta. Siitä, ettei onni ole jossain muualla, jossain mistä sitä pitäisi itselle hakea tai haalia. Onni on juuri siinä missä sinäkin ja kokoajan, jos sille antaa mahdollisuuden. Ehkä suurimpana tällä kertaa suru kuitenkin haluaa pysäyttää minut. Pysäyttää minut pohtimaan arvomaailmaani ja sitä mikä minulle itselle on tärkeintä.
Jamez sai jatkoaikaa jo vuonna 2018, kun häneltä leikattiin suolisolmu. Ilmeisesti tämä trauma on ollut kuitenkin niin merkittävä ettei vuohen vatsa ole siitä koskaan kokonaan toipunut ja aiheutti nyt lopullisen poismenon.
Tykkään ajatella, että jokainen sydämeen haudattu muisto rakkaasta kasvattaa sydäntä aina vähän lisää. Mitä isommaksi sydän kasvaa, sitä enemmän siitä on jaettavaksi muille, rakkauden, ilon ja välittämisen välineenä.
Elämä tilalla jatkuu, elämä perheessä jatkuu ja kun suru on tehnyt tehtävänsä sanotaan sille ja Jamezille yhdessä näkemiin, mutta niin kauan kun se viipyy, sillä on lupa rämistellä kattopeltejä, kouristella vatsassa ja laittaa pakkaa sekaisin, ihan niin paljon kuin se haluaa.